Astuin vasemmalla jalalla bussiin ja oikea seurasi perässä. Matka, jonka lopputulos oli tiedettävissä, alkoi. Ensimmäisen 15 minuutin jälkeen Iiro (kesätyyppi) tuli valittamaan kovaäänisestä puheesta (oltiin siis sovittu, että alkumatka Hirvaskankaalle ollaan hiljaa, jotta kaikilla olisi vielä mahdollisuus nukkua). Seuraavat 45 minuttia kului rauhallisesti kunnes Iiro käveli määrätietoisesti bussin taka-osaan valittamaan liian äänekkäästä musiikista.
Seuraavat 13 tuntia kului hilpein, unisin ja innokkain tuntein. Bussissa tutustuttiin toisiin, jotkut nukkuivat ja toiset kuuntelivat musiikkia, ja kaikkea mahdollista muuta. Kuitenkin Iiron epätoivoiset yritykset piristää matkustajia kaatuivat epätoivoisten mangerrusten saattelemina.
Loppumatka bussin taka-osa yrittivät saada Veetiä (yksi isosista) kajauttamaan, kun samaan aikaan yritettiin katsoa Jim Carreyn Jumala aiheista elokuvaa.
Perille päästiin lopulta huokailujen ja ilositen kiljahdusten saattelemana.
