Vuoden viimeisimmille lämpimille viikonlopuille tuskin on hirveästi parempia paikkoja ajanvietolle kuin Päijänteen silkkisessä sylissä uinuva Heinäsaari. Drontti ”Hö” Edward sai perjantaina kokea iloisen yllätyksen, kun huomasi uskollisen Alin toimittavan Vääksyn satamasta lasteittain virkistystä kaipaavia vieraita. Oli nuoria ja kauniita, oli vanhoja ja viisaita, sekä iäisyyttäkin iäkkäämpi Noora.
Näille vieraille oli Hö varannut maukkaimmat ravinnot ja kirkkaimmat kelit, onhan vieraiden saaminen aina juhlan paikka! Suuressa salissa laulettiin ja leikittiin sekä tutustuttiin uusiin nassuihin. Toiset piirtelivät sammakkoja taululle.
Lauantaiaamuna saattoi havaita biologisesti kyseenalaisen tilanteen, kun huoneista alkoi valua lähes nestemäisessä muodossa lilluvia leiriläisiä. Kaikkien onneksi tilanne saatiin kuriin nopealla suihkukäynnillä, ja päivä lähti käyntiin kiinteiden ruumiiden voimalla. Lauantai oli kilpailujen koettelemaa tiedon ja taidon mittelöä, jonka lomassa saimme rikastaa henkilökohtaista kulttuuriperintöämme ja oppia uutta Manchesterilaiselta vieraalta. Heinäsaaren parhaaksi kioskiksi tunnustettu Laurin elintarvikeluukku myi päivän aikana viimeiset Puffettinsa loppuun, ja leirin miehekkäimmät ja karvaisimmat tosiäijät päästivät miehekkään ja karvaisen kiljahduksen, kun kuulivat että saunat käyvät illalla kuumana. Löylynheiton ohessa oli mahdollisuus nauttia tikkupullia ja Asikkalan viimeisimpiä juoruja nuotion ääressä. Dannyhan oli käynyt paikan päällä ”just tossa vähän aikaa sitten” 2007. Rauhallinen ilta kääntyi rauhalliseen yöhön, jona saattoi ihailla herkkää tähtitaivasta Hämeen yllä. Joku oli kuulemma nähnyt tonttuja lyhtyineen keittiössä.
Sunnuntai kului sormivärien, leiripalautteen ja viimeisten laulujen merkeissä, joiden jälkeen sai Ali taas kuskata vieraat mantereelle. Drontti vilkutteli haikeana busseille, jotka kuljettivat väsyneet matkalaiset takaisin Lahtelaiseen metropolin sykkeeseen.
Upeasta lyriikasta kiitokset Pekalle
