Voi veljet mikä leiri! Täällä kirjoittaa nyt Aliina sekä Jutta talvileirin jälkeisistä tunnelmista.
Nyt siis mahtava viikonloppu Upilassa on takana päin!
Siellä koimme muun muassa lumista ulkoilua, hassun hauskaa yhdessä oloa sekä hiljentymistä. Teemana leirillä oli unelmat joita saimme pohtia yhdessä pienryhmissä. Kenties tuo yhteinen pohdinta motivoi meitä toteuttamaan ja uskomaan suurimpiinkin unelmiimme.
Viikonlopun aikana maskottinamme toimi uusi tuttavuus; minipossu nimeltä Peggy. Peggy iloitsi meitä kaikkia ihanalla röhkinnällään, röh röh. Lauantai aamuna toteutimme myös jälleen jo perinteeksi muodostuneen retriitin, jonka avulla saimme kaikki mietiskellä rauhassa asioita, esimerkiksi maalaten tai musiikkia kuunnellen. Ruokailimme yhteensä 9 kertaa eli nälkä ei ihan helposti yllättänyt näiden kolmen päivän aikana. Lauantaina oli mahdollisuus saunomiseen ja rohkeimmat rokan syöjät uskalsivat jopa pyörähtää hyytävässä lumessa. Voi suomalaiset lapset! Vaihtoehtoisesti mahdollisuutena oli myös viettää yhteistä aikaa pelaten ja askarrellen. Kaiken kaikkiaan leiriläiset tykkäsivät ohjelmastakin kuin hullu puurosta (tai kuin Pekka rusinoista.) Yöllä tuskin maltoimme mennä nukkumaan leirin (positiivisesti) hurjan menon takia. Sunnuntaina ennen viimeistä yhteistä ateriaa saimme tietää rippileirit, joiden isosiksi pääsemme tänä kesänä. Mutta eihän se ollut mitään verrattuna leirin kohokohtaan joka oli avoin kutsu Maijan häihin. Kutsun saaminen sai useamman leiriläisen hukkumaan kyyneliin, mukaan lukien itse pastorin.
Näistä tunnelmista on siis hyvä siirtyä kevään viikkotoimintaan joka starttaa ensi viikolla
paikassa Kirkkokatu 5 kello 18 ehtiksen merkeissä,
kiitti mooooi!
(Kauniit kuvat ovat Jutalta ja Ninalta)
